Kun nuorena opiskelijana muutin pois vanhempien luota, tuli pakottava tarve saada omaan kämppään päivittäinen annos paperia postiluukun kautta. Piti saada haistella tuoreen painomusteen tuoksua, paperiin imeytynyttä ulkoilman kosteutta. Kuunnella vastapainetun paperin kahinaa ja rapinaa. Pidellä kädessään koko maailmaa, tuoreita uutisia, tapahtumia ja tausta-artikkeleita. Tietysti sarjakuvia sekä televisio- ja radio-ohjelmatietoja. Urheilua ja ulkomaita. Kulttuuria ja kotimaata. Nettiä silloin ei tietenkään ollut.
Laskin, että postinkantaja on joutunut tuomaan minulle vuosien
mittaan yhteensä 13140 päivän lehteä, ja kaikki ne yksi kerrallaan. Voi
raukkaa. Laskin myös, että kaikki nuo lehdet ovat maksaneet minulle… no tuota,
enpä laskekaan.
Luovun paperista
Mutta nyt on luopumisen aika, 36 vuoden läheinen suhde on
päättymässä. Luovun päivittäisestä sanomalehdestä, Helsingin Sanomista, tarkemmin
sanoen sen paperisesta versiosta.
Luovun, koska lehdestä ei ole minulle enää iloa. En näe
lukea sitä niin hyvin, että kannattaisi enää tilata. Otsikot erotan ehkä
jotenkin suurennuslasin kanssa nyhväten. Leipäteksti on hidasta luettavaa.
Yhteen kappaleeseen menee joka tapauksessa monta minuuttia. Maailmanloppu on
tullut, ennen kuin ehdin lukea päivän koko lehden.
Tuntuu, että syynä ei ole pelkästään näköni heikkeneminen.
Minulla on sellainen mutu, että teksti on myös oikeasti haaleampaa kuin ennen. Onko?
Kertokaa.
Toki minä paperilehtiä edelleen nostalgisesti hypistelen,
mutta se on sellaista vilkuilua, mukalukemista, isompien otsikoiden tankkausta,
ehkä joidenkin kuvien tihraamista. Eikä siitä jää oikein mitään mieleen.
Hyödyn kannalta ei siten ole kovinkaan vaikeaa luopua paperilehdestä.
Tyhmää ja turhaahan sen tilaaminen on. Vaikeampaa luopuminen on siksi, että paperilehden
luku on ollut pitkään jatkunut ja minuun juurtunut tapa. Lisäksi luopumisessa tunnustaa
oman näkökykynsä heikenneen sellaiseen pisteeseen, jossa se ei aiemmin ole
ollut.
Siirryn sähköiseen
Mutta luopuminen on sittenkin helpompaa nyt kuin kolmekymmentä vuotta sitten olisi ollut. Tänä päivänä voisin korvata paperilehden sanomalehtien sähköisillä versioilla, joiden suosio on yleisestikin lisääntynyt. Mutta ne eivät ole aivan esteettömiä näkövammaisen kannalta.
Näkövammaisten käyttöön on kuitenkin olemassa esteettömiä
sähköisiä sanomalehtiä. Niistä voin lukea - tai pikemminkin kuunnella -
käytännöllisesti katsoen kaikki lehtien artikkelit päivittäin. Näkövammaisena voin
saada esimerkiksi Hesarin artikkelit päivittäin omalle tietokoneelleni,
älykännykkääni tai verkkoon kytkettyyn erilliseen lukulaitteeseeni. Vain
mainokset, ilmoitukset ja kuvat puuttuvat. Tätä mahdollisuutta olen
käyttänytkin jo vuosia, ja se on täydentänyt hyvin paperilehden tilausta.
Mutta nyt sähkö-Hesari saa jäädä ainoaksi kanavakseni, jolla päivän
lehden läpi kahlailen. Paperilehden valmiiksi maksettua tilausta on jäljellä vielä
ensi helmikuulle asti. Sen jälkeen se minun osaltani saa loppua. Postinkantaja
voi jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle.
